Meidän piti paeta pois maasta/maailmasta ja päädyttiin ikään kuin Mytäjärvelle, joka oli sisätiloissa ja vastarannalla oli seinä. Jotenkin saatiin kahlattua veteen (en enää muista mitä kaikkea piti paeta, että sinne asti päästiin) ja vanha nainen tuli puhumaan salaa ja kertoi yleisesti, että matkamme tulisi varmastikin kestämään niin kauan, että olemme vanhenneet ja kukaan ei tunnistaisi meitä. Tarkoittaen, että meidän tulisi naamioitua vanhuksiksi.
Karkaaminen tapahtui sukeltamalla vastarannalle, matka oli pitkä ja piti varoa koko ajan loiskimasta. Sitten aivan oikeassa nurkassa sukelsimme aivan pohjaan ja eteenpäin, seinässä oli aukko josta pääsimme toiselle puolelle; maailmaan joka kellui vedessä ja joka ei ollut pyöreä. Muuten maailma oli miltei samanlainen (=mantereet samanmuotoisia) Tulimme ovelle jonka takana avautui vihreitä tunneleita, joissa vartioi portinvartijat. Meidän piti piiloutua ja pukeutua villavaatteisiin. Meitä oli ainakin kolme, ja ainakin yksi meistä kuoli siihen, että tunsi olonsa kuumaksi (paikka oli jäätävä) ja paneutui kylmään mutaan, josta iilimadot imeytyivät ihmiseen ja imivät tämän kuoliaaksi parissa minuutissa.
Meidän tuli kiirehtiä, ja pääsimme pakenemaan "Egyptiin" jossa oli sotatilanne, ja arvelimme, ettei kukaan uskaltaisi etsiä meitä sieltä. Synnytyin siellä lapsen, joka oli ihana. Lapsi varttui pian pari vuotiaaksi, ja sotatilanne jatkui. Ulkona riehuivat pääskyset, jotka olivat mustavalkoisia, mutta pinkillä rinnalla. Yksi niistä iskeytyi ikkunan raosta sisälle taloon, juoksin pakoon lapsi sylissä ja koitin suojella sitä "herhiläiseltä", mutta pääsky olikin omiensa petturi ja tuli kertomaan minulle ohjeita, minne paeta. Matkalla kuoli taas yksi ihminen, paleltumalla. Lopussa olimme jossakin kansanjuhlassa, jossakin päin Afrikkaa, minulla oli kauheasti helminauhoja kaulassa ja annoin niitä tyttärelleni myös. Olin myös puuhun rakennetussa kerrostalossa, jonka alakerrassa töykeä vanharouva "pomo" ompeli lampaanvillasta ja toppahaalarista itselleen uutta mekkoa. Hän kertoi, että ystäväni ovat ylimmässä kerroksessa (paikat oli täynnä kirjoja), mutta saisin mennä sinne sillä ehdolla, ettei puhuisi mitään hänelle, kun tulisin takaisin alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti