21.12.

Hämähäkkimäinen otus oli kaapannut jotakin minulle kuuluvaa, ja puikkelehdimme parkkihallissa autojen välissä soluttautuneina "pahiksiksi". Sain haltuuni violettipäisen avaimen, joka avaisi oven jonnekin tärkeään varastoon. Vaihdoin avaimen nopeasti väärennökseen, mutta joku pahiksista näki sen ja tuli maistamaan avainta, varmistuakseen sen aitoudesta. Onnistuin huijamaan vaihdossa, jonka jälkeen menimme tapaamaan kolmea ennustajaeukkoa, jotka olivat kaulasta alaspäin poneja ja kulkivat leveillä "skeittilaudoilla".
Ennustajien jälkeen menin apteekkiin (josta koko uni oli alunperin alkanut), jossa apulaiset pakkasivat tavaroita pahvilaatikoihin. Kävi ilmi, että minut majoittanut apteekkari oli murhattu, joten keräsin nopeasti talteen vanhoja lääkkeitä ja hamppua (sillä olimme kuulemma Hollannissa) ja menin läheiseen pubiin kuuntelemaan pääpahista, joka oli käännyttänyt poliisit puolelleen. Poliisien oli tarkoitus mennä tarkistamaan varasto (jossa oli jotakin minulle todella tärkeää ja tila oli nyt lavastettu niin, että minua voitaisiin syyttää jostakin), ja tästä tietoisena ja muka-loukkaantuneena sanoin pääpahikselle "Don't you love me baby?". Kävelin pois pubista, sillä tiesin, että minulla oli oikea avain hallussani, ja poliisit eivät koskaan pääsisi perille näkemään lavastettua tilaa. "Soittakaa minulle, jos haluatte oikeasti päästä varastoon."