3.12.

Olin miespuolinen uimakoulunopettajaja minun tuli houkutella nuori lellitty pikkupoika uimaan. Poikaa ei kiinnostanut keskittyä asioihin pitkiä aikoja putkeen ja ainoa tapa tätä ennen oli saada hänet veteen heiluttelemalla vaaleanpuna/kultaista nauhaa rantaan (mukana oli jokin lakeija, joka hoiti pojan viihdyttämisen), ikään kuin leikkisi kissan kanssa.
Sain pojan veteen sillä varjolla, että naamioin uimaretken hurjaksi meriseikkailuksi. Uimahallityyppinen maailma muuttui järvimaisemaksi ja pulahdimme laiturilta suoraan ahvenvitojen sekaan. Vaikka todellisuudessa inhoan koskea vesikasveihin, unessa se oli mukavaa, puhdasta ja jännittävää. Olin oma itseni ja pulikoin pikkupojan kanssa järvessä, sukeltelimme kasvien ja ahventen seassa, ryömimme kaislikkomudassa ja uimme keskemmälle järveä, jossa kutittelimme pohjassa olevia merisiilejä varpaillamme. Vesi oli koko ajan kritallinkirkasta ja miellyttävän raikasta. Uimme pienelle saarelle, joka oli oikeastaan keskellä peltoa oleva maatilkku. Järvi ja pelto taistelivat taustalla, ja saarelta löysimme englanninbuldogin pentuja (ainakin viisi), Koirat oli sidottu kaulapannoistaan pajuihin, ja ne olivat selkeästi hädissään. Irroitimme koiranpennut, ja päätimme uida niiden kanssa "turvaan" joltakin epämääräiseltä pahalta. Paluu-uinti sujui nähtävästi hyvin, seuraavaksi olimme palanneet laiturille, jossa kysyin puoliksi itseltäni, puoliksi pikkupojalta, että: "Eikö olekin hyvä, että saimme koiranpennut pelastettua?" Käsissäni pitelin talutushihnaa, jonka toisessa päässä ollut koiranpentu oli muuttunut keski-ikäiseksi pöhöttyneeksi ja karvaiseksi mieheksi, joka vastasi möreästi: "Joo.".