8.7.

Olin mummin luona yötä, ja jostakin syystä nukuin yksin peräkammarissa. Mutsi nukkui viereisessä huoneessa. Heräsin siihen, että huoneessa veti, ja huomasin että seinäpaneelien välistä virtasi ilmaa ja sai tapetin napsumaan. Nukahdin uudestaan, ja kissat pomppivat sängyllä. Kun heräsin myöhemmin oli sänkyn päädyssä seinäpaneeli auennut (nukuin jostakin syystä sängyssä jalat seinää kohden), ja sen takaa paljastui kapea (seinärakenteiden sisällä oleva) salakäytävä. Nousin ylös ja huomasin salakäytävän suulla kaksi valkoista, jauhoista jalajälkeä, jotka olivat pysähtyneet sänkyni päätyyn. Suljin seinäpaneelin ja kiilasin sen vielä listalla kiinni ja juoksin pois huoneesta.



Kammarissa mummi seisoi puhelinpöytää vasten selaten puhelinluetteloa.
"Mitä etsit?"
"Ei taida löytyä täältä."
"Glugolyysi?"
"Se on glykolyysi."

Jätin mummin tutkimaan puhelinluetteloa ja menin tupaan, jossa mutsi oli tekemässä kaurapuuroa. Koitin katsella kelloa, mutta viisarit pomppivat minne sattui ja kaikki kellot näyttivät eri aikaa. Suutuin ja näytin keskisormea isolle kellolle, joka irrotti kaikki viisarinsa ja ne jäivät killumaan ylälaitaan.

Kerroin mutsille salakäytävästä, ja söimme aamupalaa. Mutsi istui päydänpäässä, minä oikealla, pikkuveli vasemmalla puolella. Vieressäni istui serkkuni, mummi ei suostunut tulemaan pöytään. Huomasin, että serkkuni nenästä tippui vettä ja tipat lensivät vaakasuoraan kohti ulko-ovea. Tuijotin tapahtumia hetken ja katsoin rikkoutuneita kellotauluja ja tajusin, että koko talo oli ilmassa ja pyöri ylösalaisin, vaikka ikkunoista näkyikin aurinkoinen maisema.

Laitoin kaurapuuroon lisää voita, maitoa ei ollut, sokeria liiankin kanssa. Söin puuroa, koitin vihjaista muille, että olimme ilmassa ja heräsin.