16.1.

Olin mummin luona veljen kanssa, kun haamu tuli kutittelemaan naamaa. Tartuin sitä korvasta ja/tai leuasta ja se sätki kuin pieni mäyräkoira rintaa vasten. Sanoin haluavani nukkua ja heitin sen pois.

Heräsin kuitenkin ja menin tupaan, jossa oli äiti ja joku ihminen, jonka pää oli oikeastaan kahden eri ihmisen kasvot yhdessä, toinen puoli tytön, toinen pojan. Kysyin mummilta, eikö pitäisi kertoa kuolleesta tytöstä, mutta ei kuulemma ollut se hetki. Istuin penkillä taatelipuun vieressä.

Lähdettiin veljen kanssa ajamaan "autolla", joka muodostui polkupyörästä (jossa oli yksi rengas, mutta satula ja tanko silti) ja valkoisesta baarijakkarasta. Kuulimme onnettomuudesta, jossa kaksi mönkijää oli jäänyt kiinni henkilöauton konepeltiin magneetin avulla. Halusin ajaa koko ajan hiljempaa, jottei meidänkin konepeltiin liimautuisi mönkijäitä.

15.1.

Olin mökillä, kävelin laituria pitkin ja koitin istuutua päädyssä olevalle penkille. Ihmettelin kuinka laituri oli todella hapertunut, puu murtui kosketuksesta ja laituri keikkui ja tuntui pettävän alta. Jostakin syystä pelkäsin vettä, mutta menin silti kahlaamaan rantaan.
Rannassa oli 5 "silakkaa" (näyttivät lahnoilta) kiinni naruissa, ja niillä koitettiin houkutella paikalle haukia. Yksi pieni hauki ilmestyikin näykkimään silakkaa, kirkas sinertävä vesi muuttui samean vaaleanpunaharmaaksi. Pian paikalle ilmestyi lisää haukia näykkimään ja nousin vedestä, sillä hauet käyttäytyivät kuin verenhimoiset piraijat.

Olin kotona ja mukana jossakin salapoliisipartiossa. The Wiren McNulty ratsasti hevosella puskista, vierellä ratsasti palava karhu. Söin karkkiväreissä hohtavia raidallisia viinirypäleitä eteisen lattialla ja katselin kuinka olohuoneen seinän läpi metsästä ratsastavat hahmot lähestyivät.

Muistaakseni toinenkin hevonen syttyi palamaan. Mutta se ei haitannut.

30.12.

Kyseinen kyyhkynen toi viime yönä viestiä pariin otteeseen unissani. En ehtinyt koskaan lukemaan viestiä, koska heräsin, mutta kuva on lähinnä esimerkkinä unien kieroutuneesta värimaailmasta, sillä kyyhky oli samaan aikaan molempien värinen. Väri ei vaihtunut "vilkkumalla" unessa, vaan jotenkin se oli samaan aikaan keltainen ja tummanruskea. Pipo oli enimmäkseen valkoinen, mutta välillä keltainen. Samaa on tapahtunut aika paljon enenkin: joskus olen jakautunut eri väreihin, sininen, punainen, vihreä ja normaali minä. Kaikki eri kohdissa, kaikki näkevät toisensa ja ovat erivärisiä, kaikki samaan aikaan ovat silti yksi.

21.12.

Hämähäkkimäinen otus oli kaapannut jotakin minulle kuuluvaa, ja puikkelehdimme parkkihallissa autojen välissä soluttautuneina "pahiksiksi". Sain haltuuni violettipäisen avaimen, joka avaisi oven jonnekin tärkeään varastoon. Vaihdoin avaimen nopeasti väärennökseen, mutta joku pahiksista näki sen ja tuli maistamaan avainta, varmistuakseen sen aitoudesta. Onnistuin huijamaan vaihdossa, jonka jälkeen menimme tapaamaan kolmea ennustajaeukkoa, jotka olivat kaulasta alaspäin poneja ja kulkivat leveillä "skeittilaudoilla".
Ennustajien jälkeen menin apteekkiin (josta koko uni oli alunperin alkanut), jossa apulaiset pakkasivat tavaroita pahvilaatikoihin. Kävi ilmi, että minut majoittanut apteekkari oli murhattu, joten keräsin nopeasti talteen vanhoja lääkkeitä ja hamppua (sillä olimme kuulemma Hollannissa) ja menin läheiseen pubiin kuuntelemaan pääpahista, joka oli käännyttänyt poliisit puolelleen. Poliisien oli tarkoitus mennä tarkistamaan varasto (jossa oli jotakin minulle todella tärkeää ja tila oli nyt lavastettu niin, että minua voitaisiin syyttää jostakin), ja tästä tietoisena ja muka-loukkaantuneena sanoin pääpahikselle "Don't you love me baby?". Kävelin pois pubista, sillä tiesin, että minulla oli oikea avain hallussani, ja poliisit eivät koskaan pääsisi perille näkemään lavastettua tilaa. "Soittakaa minulle, jos haluatte oikeasti päästä varastoon."

12.12.

Olin apina, marakatti, tai vastaava ja juoksin metsätiellä, johon laskeutui liaanimaisia oksia. Niistä kasvoi omenannäköisiä palloja, mutta ilmeisesti ne olivat herkullisia punaisia munia. Söin ja kiipeilin oksilla, metsä oli rehevä sekoitus perisuomalaista kuusimetsää ja korkeakasvuista sademetsää.

8.12.

Päiväuni,

Asuimme lähiökerrostalossa, jossa oli sementtiset parvekkeet, jotka kuitenkin olivat samaan aikaan lasia (läpinäkyvyys vaihteli). Naapurin parvekkeelle oli ilmaantunut lastenpuistoista tuttuja leluja, joissa lapset heiluvat eteen ja taakse, nämä telineet olivat vain parvekkeen kaiteelle kiinnitettävää mallia. Olin kauhuissani, sillä asuimme kolmannessa kerroksessa ja toinen leikkitelineistä oli parvekekaiteen ulkopuolella. Menin alas pihalle lenkittämään kissaa, ja tutkimaan muurahaispesää. Kuorin koivun oksan ja sohin pesää, katselin kun muurahaiset raahasivat väkisin kovakuoriaisia ruuaksi. Muurahaisia tarttui myös sormiini epämääräisissä klimpeissä ja ne sattuivat aika paljon. Ylhäällä parvekkeiden eteen oli ilmaantunut lasitukset, ja lastenhoitaja leikitteli lapsia leikkitelineillä. Lasitus suojasi ulkopuolella roikkuvaa lasta vain sivuilta, pohja oli edelleen vapaa ja mietin, millä eri tavoilla lapsi tippuisi alas.

3.12.

Olin miespuolinen uimakoulunopettajaja minun tuli houkutella nuori lellitty pikkupoika uimaan. Poikaa ei kiinnostanut keskittyä asioihin pitkiä aikoja putkeen ja ainoa tapa tätä ennen oli saada hänet veteen heiluttelemalla vaaleanpuna/kultaista nauhaa rantaan (mukana oli jokin lakeija, joka hoiti pojan viihdyttämisen), ikään kuin leikkisi kissan kanssa.
Sain pojan veteen sillä varjolla, että naamioin uimaretken hurjaksi meriseikkailuksi. Uimahallityyppinen maailma muuttui järvimaisemaksi ja pulahdimme laiturilta suoraan ahvenvitojen sekaan. Vaikka todellisuudessa inhoan koskea vesikasveihin, unessa se oli mukavaa, puhdasta ja jännittävää. Olin oma itseni ja pulikoin pikkupojan kanssa järvessä, sukeltelimme kasvien ja ahventen seassa, ryömimme kaislikkomudassa ja uimme keskemmälle järveä, jossa kutittelimme pohjassa olevia merisiilejä varpaillamme. Vesi oli koko ajan kritallinkirkasta ja miellyttävän raikasta. Uimme pienelle saarelle, joka oli oikeastaan keskellä peltoa oleva maatilkku. Järvi ja pelto taistelivat taustalla, ja saarelta löysimme englanninbuldogin pentuja (ainakin viisi), Koirat oli sidottu kaulapannoistaan pajuihin, ja ne olivat selkeästi hädissään. Irroitimme koiranpennut, ja päätimme uida niiden kanssa "turvaan" joltakin epämääräiseltä pahalta. Paluu-uinti sujui nähtävästi hyvin, seuraavaksi olimme palanneet laiturille, jossa kysyin puoliksi itseltäni, puoliksi pikkupojalta, että: "Eikö olekin hyvä, että saimme koiranpennut pelastettua?" Käsissäni pitelin talutushihnaa, jonka toisessa päässä ollut koiranpentu oli muuttunut keski-ikäiseksi pöhöttyneeksi ja karvaiseksi mieheksi, joka vastasi möreästi: "Joo.".

24.8.

Olin jonkin sortin seksivideon kuvauksissa, jossa kuvattiin espanjalaisia tyttöjä keikistelemässä ties missä asennoissa huoneiston keittiössä, olohuoneessa jne.
Katselin naisten maskeerausta ja huomasin yhdellä naisella pienen peniksen, aivan kuin pienillä poikavauvoilla. Ihmettelin asiaa ääneen, jolloin minulle kerottiin, että kyseessä on täysin normaali asia, joillekin tytöille kasvoi häpykummun päälle vielä pikkupippeli. Kyseessä oleva nainen oli vaalea hiuksinen, välimerellinen iho ja pulleus toi peniksineen mieleen enkelihahmot Rafaelin Sikstuksen madonna maalauksessa.

11.8.

Ukin mökillä oli ennustaja, joka kertoi kaverilleni hänen henkieläimensä ja tulin kateelliseksi, sillä ennustajalla ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoa kertoa samaa minulle. Häiriötekijät juoksuttivat ennustajaeukkoa ympäri pihamaata ja koitin koko ajan udella, milloin tulisi minun vuoroni. Mökki muuttui oudoksi ulkoilmarakennukseksi, jonka keskellä oli musta lampi. Sieltä tuli jonkin sortin lonkeroita, jotka söivät ihmisiä. Ihmettelin, miksi syyttömät joutuvat kuolemaan ja ennustaja vastasi: "Syyllisten takia tietenkin!". Vihdoinkin eukolla oli aikaa ennustaa minulle, ja hän näytti minulle neljä erilaista saraketta, jotka edustivat minun elämäni neljää eri vaihetta. Ensimmäisen kohdalla oli lammen kuva, toisen kohdalla lampi suluissa ja kaksi viimeistä olivat rauhallisia. Tämän lomakkeen pohjalta ennustaja kertoi, että todennäköisesti tulisin kuolemaan nuorena. Jos selviäisin yli 30 ikävuoden kuolisin silti hyvin todennäköisesti pian, mutta jos jostakin syystä selviäisin yli keski-iän tulisin elämään kauan.

7.7.

Punainen korkea torni, kuin Pispalan haulitorni, jossa istuimme ja söimme hampurilaisia. Syöminen tuotti ongelmia, hampurilaiset olivat niin suuria. Istuin ikkunan äärellä, ulkona oli todella tuulista ja ikkunan edessä oleva puu heilui niin kovasti, että yksi oksista oli irtoamassa. Samaisessa oksassa roikkui Irwinin näköinen mies puna-sinisessä verkkapuvussa, joka viuhtoi kovasti. Mies lähti lentoon oksan kanssa, joka leijaili sateenvarjomaisesti ylöspäin, kadoten pieneksi pisteeksi taivaalle. Muista olleeni huolissani miehen puolesta, ja tämän otteen livetessä oksasta tunsin kauhua kun hän tippui kovaa vauhtia maahan, pellon reunaan, johon kuoli. Jonkin ajan kuluttua sama mies oli kelta-valkoisessa verkkatakissa ja nousi maasta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, astellen meidän tornia kohti.