8.7.

Olin mummin luona yötä, ja jostakin syystä nukuin yksin peräkammarissa. Mutsi nukkui viereisessä huoneessa. Heräsin siihen, että huoneessa veti, ja huomasin että seinäpaneelien välistä virtasi ilmaa ja sai tapetin napsumaan. Nukahdin uudestaan, ja kissat pomppivat sängyllä. Kun heräsin myöhemmin oli sänkyn päädyssä seinäpaneeli auennut (nukuin jostakin syystä sängyssä jalat seinää kohden), ja sen takaa paljastui kapea (seinärakenteiden sisällä oleva) salakäytävä. Nousin ylös ja huomasin salakäytävän suulla kaksi valkoista, jauhoista jalajälkeä, jotka olivat pysähtyneet sänkyni päätyyn. Suljin seinäpaneelin ja kiilasin sen vielä listalla kiinni ja juoksin pois huoneesta.



Kammarissa mummi seisoi puhelinpöytää vasten selaten puhelinluetteloa.
"Mitä etsit?"
"Ei taida löytyä täältä."
"Glugolyysi?"
"Se on glykolyysi."

Jätin mummin tutkimaan puhelinluetteloa ja menin tupaan, jossa mutsi oli tekemässä kaurapuuroa. Koitin katsella kelloa, mutta viisarit pomppivat minne sattui ja kaikki kellot näyttivät eri aikaa. Suutuin ja näytin keskisormea isolle kellolle, joka irrotti kaikki viisarinsa ja ne jäivät killumaan ylälaitaan.

Kerroin mutsille salakäytävästä, ja söimme aamupalaa. Mutsi istui päydänpäässä, minä oikealla, pikkuveli vasemmalla puolella. Vieressäni istui serkkuni, mummi ei suostunut tulemaan pöytään. Huomasin, että serkkuni nenästä tippui vettä ja tipat lensivät vaakasuoraan kohti ulko-ovea. Tuijotin tapahtumia hetken ja katsoin rikkoutuneita kellotauluja ja tajusin, että koko talo oli ilmassa ja pyöri ylösalaisin, vaikka ikkunoista näkyikin aurinkoinen maisema.

Laitoin kaurapuuroon lisää voita, maitoa ei ollut, sokeria liiankin kanssa. Söin puuroa, koitin vihjaista muille, että olimme ilmassa ja heräsin.

16.5.

Olin sisäpihalla T:n kanssa polttelemassa. Olin autossa, takapenkillä T ja V istuivat ja juttelivat, minä istuin etupenkillä.  Taustalla oli kallio, jossa oli kamera ja sieltä vahdittiin "homotekoja". Vahdilla oli luolahuoneessa porsas, jossa oli reikä kankun kohdalla. Sieltä mies saattoi nostaa sikiöitä. Heiteltiin niitä ilmaan, ja muututtiin Leijonakuninkaan Timoniksi ja Bumbaksi, orangiksi ja apinaksi, leijonaksi ja karhuksi. Olimme ensin sarjakuvahahmoja, ja lähdimme kävelemään kanjonista taustamusiikin tahtiin kohti aurinkoa. Muutuimme oikeiksi eläimiksi ja musiikki soi lopputekstien ajan, kunnes heräsin.

3.4.

Rontille (kissa) kasvoi kaksi tassua selkään ja vein sen paniikissa eläinlääkäriin. Perille tullessa tassuja oli jo kuusi, kissanruokana oli maksalaatikkoa, jossa oli kastematoja.

--

Meinasin jäädä auton alle kaksi kertaa matkalla jonnekin. Koitin ratsastaa ponilla, jolla oli satulan sijaan polkimet ja pysähtyminen oli käytännössä mahdotonta.



--

Pommitin jotakin (ilmeisen vastenmielistä) bodaria kävyillä ja purkilla.

--

Menin ystäväni työhuoneelle tutustumaan paikkoihin. Hän istui ison hyllyn päällä pöytäkoneensa kanssa ja kehoitti minuakin tulemaan sinne. Kieltäydyin, sillä olin juuri nähnyt unta, missä olin suurella farkkuvuorella ja tiputtanut puhelimeni alla menevälle autotielle.  Liu'uin farkkurinnettä alas noukkimaan puhelimeni osia, ja koitin saada sitä toimimaan, ja sitten olinkin taas työhuoneella selittämässä unestani ystävälleni.

--

Olin Ranskassa(?) pienemmässä keskieurooppalaisessa kylässä asuva keski-ikäinen nainen, joka otti nuoren miehen rakastajakseen. Tiesin samalla näkeväni unta ja katselin nukkuvaa minääni.

--

Olin talossa, jossa oli pikkuveli ja vanhemmat, jotka muuttuivat "zombeiksi". Pakenin salakäytäviä pitkin ja roikuin kattohirressä, mutta välillä olin itsekin saalistavana osapuolena.

20.3.

Kävin mummin mökillä uimassa, mummi ei tunnistanut minua. Sukelleltiin ja uitiin lammen keskelle aurinkoon.

--

Ajoin pikkuveljen kanssa tiellä, nähtiin punainen tähti: Mars, Venus ja Jupiter. Kävin niissä kaikissa.

14.3.

Menin mummin luokse käymään, ja tupaan tullessa huomasin hänen muuttuneen todella pieneksi. Halasin mummia, joka muuttui samassa noin 1-vuotiaaksi lapseksi. Kyyditsin lasta lelurekan päällä sanoen: "Kun rekka peruuttaa, kuuluu: piip, piip, piip"

10.3.

Olin menossa pikkuveljen kanssa sikalaan viemään porsaille kakkua, mutta ensin sieltä piti saada villisika pois.

14.2.

Olin kahden lentäjäkaverini kanssa joutunut tekemään pakkolaskun ja epämääräisten Afrikkalaisten pikkukylien katujen kautta lopulta löytänyt tieni jonkin sortin maanalaiseen amfiteatteriin. Siellä kummitteli, ja sumeiden lasien takana seisoi pikkulapsia tuijottaen hetken ja sitten kadoten.

Olimme kielletyssä paikassa ja jouduimme vankilaan, joka oli 10 kerrosta maan alla, mutta silti muutamia kerroksia amfiteatterin yläpuolella. Yht'äkkiä olinkin ollut vankilassa 13 vuotta, ja toverini olivat vapautuneet vuosia aiemmin. Vankila oli vihreää kiveä ja panssariovisia koppeja vierekkäin, ja vapaaksi pääsi valitsemalla kolme asiaa (yleensä ruokaa) ja arvaamalla oikean sellin numeron. Olin valinnut jauhot, ruisleivän ja jonkin hedelmän ja numeron 19, mutta epäonnistuin jälleen kerran, kun oikea sellin numero olisikin ollut 18. Niinpä jouduin olemaan vielä vankina, vaikka sainkin päivät vapaiksi, koska olin viettänyt jo niin monta vuotta vankilassa. (Päivisin vierailin pikkukylissä.)

Näytin ihan ihmemies MacGyverilta.

10.2.

Tein kuvitusta talouslehteen teemalla "Maijalla oli karitsa", jonka tarkoitus oli nähtävästi kritisoida nykyistä rahanhimoista markkinataloutta tms. Itse kuvitus oli hieno, Maija oli perhospäinen tyttö, joka oli ojentanut imukärsänsä pitkälle ja haali lampaita, jotka muodostuivat kolikoista. Maijan rinnassa oli säästöpossumainen reikä, josta Maija kilautteli kolikot sisäänsä.

7.2.

Olin myrskylintu/feenix ja jahtasin takaa itseäni. Nostin naisen jalkaani ja tuijotin itseeni (näytin lostin joltakin hahmolta) ja tiputin naisen sillalle.

--
Olin mummilla, ja koitin mennä nukkumaan mutsin kanssa ikkunan alle, sillä pihalla tuijotti "zombityttöystäväni" (olin mies). Koko ajan mieltäni vaivasi ajatus, ettei koko talossa ole yhtään ikkunatonta huonetta ja saunan ovi oli varmastikin auki.

--
Olin Doom -pelissä ja etsin keltaista ja vihreää avainkorttia.

23.1.

Avaruusolento halusi harrastaa seksiä kanssani ja irroitti jalkani lantiosta. Tunsin jalat penkillä, vaikka ne olivat irti minusta, eikä niistä vuotanut verta.

--

Isossa koivussa oli kahdeksanjalkainen hevonen tai peura, joka nojasi puhelinlankoihin. Muitakin monijalkaisia eläimiä vieraili unen aikana.

Juoksin siltaa pitkin, joka kuitenkin katkesi kesken kaiken. Sillan alta meni useita moottoriveneitä, joista lähti liikkeelle niin suuria aaltoja, että ne ylettivät siltaan asti. Juoksin aaltoja pitkin toiselle puolelle rantaa. Jos veneitä ei mennyt, ei siltaakaan voinut ylittää.
Tulin jonnekin vanhalle tehdasrakennukselle, menin hissiin, jossa ei oikeastaan ollut lattiaa, eikä seiniä. Se ei pysähtynyt koskaan, tai jos pysähtyi niin ei oikeaan kerrokseen, vaan niiden väleihin. Vauhdista piti hypärä oikeaan kerrokseen ja muistan etsineeni jotakin työhuonetta. Paljon keltaisia paperilappuja ja rapistunutta maalia.

Tapasin jonkun tutun, kenen kanssa lähdin juoksemaan jykkää mäkeä alaspäin. Tie muuttui yht'äkkiä tilkkitäkkimäiseksi vesisillaksi, jota pitkin piti hyppiä eteenpäin. Hyppäsin liian lujaa mutkassa, ja lensin kanavaan. Kelluin virran mukana jonnekin.

16.1.

Olin mummin luona veljen kanssa, kun haamu tuli kutittelemaan naamaa. Tartuin sitä korvasta ja/tai leuasta ja se sätki kuin pieni mäyräkoira rintaa vasten. Sanoin haluavani nukkua ja heitin sen pois.

Heräsin kuitenkin ja menin tupaan, jossa oli äiti ja joku ihminen, jonka pää oli oikeastaan kahden eri ihmisen kasvot yhdessä, toinen puoli tytön, toinen pojan. Kysyin mummilta, eikö pitäisi kertoa kuolleesta tytöstä, mutta ei kuulemma ollut se hetki. Istuin penkillä taatelipuun vieressä.

Lähdettiin veljen kanssa ajamaan "autolla", joka muodostui polkupyörästä (jossa oli yksi rengas, mutta satula ja tanko silti) ja valkoisesta baarijakkarasta. Kuulimme onnettomuudesta, jossa kaksi mönkijää oli jäänyt kiinni henkilöauton konepeltiin magneetin avulla. Halusin ajaa koko ajan hiljempaa, jottei meidänkin konepeltiin liimautuisi mönkijäitä.

15.1.

Olin mökillä, kävelin laituria pitkin ja koitin istuutua päädyssä olevalle penkille. Ihmettelin kuinka laituri oli todella hapertunut, puu murtui kosketuksesta ja laituri keikkui ja tuntui pettävän alta. Jostakin syystä pelkäsin vettä, mutta menin silti kahlaamaan rantaan.
Rannassa oli 5 "silakkaa" (näyttivät lahnoilta) kiinni naruissa, ja niillä koitettiin houkutella paikalle haukia. Yksi pieni hauki ilmestyikin näykkimään silakkaa, kirkas sinertävä vesi muuttui samean vaaleanpunaharmaaksi. Pian paikalle ilmestyi lisää haukia näykkimään ja nousin vedestä, sillä hauet käyttäytyivät kuin verenhimoiset piraijat.

Olin kotona ja mukana jossakin salapoliisipartiossa. The Wiren McNulty ratsasti hevosella puskista, vierellä ratsasti palava karhu. Söin karkkiväreissä hohtavia raidallisia viinirypäleitä eteisen lattialla ja katselin kuinka olohuoneen seinän läpi metsästä ratsastavat hahmot lähestyivät.

Muistaakseni toinenkin hevonen syttyi palamaan. Mutta se ei haitannut.

30.12.

Kyseinen kyyhkynen toi viime yönä viestiä pariin otteeseen unissani. En ehtinyt koskaan lukemaan viestiä, koska heräsin, mutta kuva on lähinnä esimerkkinä unien kieroutuneesta värimaailmasta, sillä kyyhky oli samaan aikaan molempien värinen. Väri ei vaihtunut "vilkkumalla" unessa, vaan jotenkin se oli samaan aikaan keltainen ja tummanruskea. Pipo oli enimmäkseen valkoinen, mutta välillä keltainen. Samaa on tapahtunut aika paljon enenkin: joskus olen jakautunut eri väreihin, sininen, punainen, vihreä ja normaali minä. Kaikki eri kohdissa, kaikki näkevät toisensa ja ovat erivärisiä, kaikki samaan aikaan ovat silti yksi.

21.12.

Hämähäkkimäinen otus oli kaapannut jotakin minulle kuuluvaa, ja puikkelehdimme parkkihallissa autojen välissä soluttautuneina "pahiksiksi". Sain haltuuni violettipäisen avaimen, joka avaisi oven jonnekin tärkeään varastoon. Vaihdoin avaimen nopeasti väärennökseen, mutta joku pahiksista näki sen ja tuli maistamaan avainta, varmistuakseen sen aitoudesta. Onnistuin huijamaan vaihdossa, jonka jälkeen menimme tapaamaan kolmea ennustajaeukkoa, jotka olivat kaulasta alaspäin poneja ja kulkivat leveillä "skeittilaudoilla".
Ennustajien jälkeen menin apteekkiin (josta koko uni oli alunperin alkanut), jossa apulaiset pakkasivat tavaroita pahvilaatikoihin. Kävi ilmi, että minut majoittanut apteekkari oli murhattu, joten keräsin nopeasti talteen vanhoja lääkkeitä ja hamppua (sillä olimme kuulemma Hollannissa) ja menin läheiseen pubiin kuuntelemaan pääpahista, joka oli käännyttänyt poliisit puolelleen. Poliisien oli tarkoitus mennä tarkistamaan varasto (jossa oli jotakin minulle todella tärkeää ja tila oli nyt lavastettu niin, että minua voitaisiin syyttää jostakin), ja tästä tietoisena ja muka-loukkaantuneena sanoin pääpahikselle "Don't you love me baby?". Kävelin pois pubista, sillä tiesin, että minulla oli oikea avain hallussani, ja poliisit eivät koskaan pääsisi perille näkemään lavastettua tilaa. "Soittakaa minulle, jos haluatte oikeasti päästä varastoon."

12.12.

Olin apina, marakatti, tai vastaava ja juoksin metsätiellä, johon laskeutui liaanimaisia oksia. Niistä kasvoi omenannäköisiä palloja, mutta ilmeisesti ne olivat herkullisia punaisia munia. Söin ja kiipeilin oksilla, metsä oli rehevä sekoitus perisuomalaista kuusimetsää ja korkeakasvuista sademetsää.

8.12.

Päiväuni,

Asuimme lähiökerrostalossa, jossa oli sementtiset parvekkeet, jotka kuitenkin olivat samaan aikaan lasia (läpinäkyvyys vaihteli). Naapurin parvekkeelle oli ilmaantunut lastenpuistoista tuttuja leluja, joissa lapset heiluvat eteen ja taakse, nämä telineet olivat vain parvekkeen kaiteelle kiinnitettävää mallia. Olin kauhuissani, sillä asuimme kolmannessa kerroksessa ja toinen leikkitelineistä oli parvekekaiteen ulkopuolella. Menin alas pihalle lenkittämään kissaa, ja tutkimaan muurahaispesää. Kuorin koivun oksan ja sohin pesää, katselin kun muurahaiset raahasivat väkisin kovakuoriaisia ruuaksi. Muurahaisia tarttui myös sormiini epämääräisissä klimpeissä ja ne sattuivat aika paljon. Ylhäällä parvekkeiden eteen oli ilmaantunut lasitukset, ja lastenhoitaja leikitteli lapsia leikkitelineillä. Lasitus suojasi ulkopuolella roikkuvaa lasta vain sivuilta, pohja oli edelleen vapaa ja mietin, millä eri tavoilla lapsi tippuisi alas.

3.12.

Olin miespuolinen uimakoulunopettajaja minun tuli houkutella nuori lellitty pikkupoika uimaan. Poikaa ei kiinnostanut keskittyä asioihin pitkiä aikoja putkeen ja ainoa tapa tätä ennen oli saada hänet veteen heiluttelemalla vaaleanpuna/kultaista nauhaa rantaan (mukana oli jokin lakeija, joka hoiti pojan viihdyttämisen), ikään kuin leikkisi kissan kanssa.
Sain pojan veteen sillä varjolla, että naamioin uimaretken hurjaksi meriseikkailuksi. Uimahallityyppinen maailma muuttui järvimaisemaksi ja pulahdimme laiturilta suoraan ahvenvitojen sekaan. Vaikka todellisuudessa inhoan koskea vesikasveihin, unessa se oli mukavaa, puhdasta ja jännittävää. Olin oma itseni ja pulikoin pikkupojan kanssa järvessä, sukeltelimme kasvien ja ahventen seassa, ryömimme kaislikkomudassa ja uimme keskemmälle järveä, jossa kutittelimme pohjassa olevia merisiilejä varpaillamme. Vesi oli koko ajan kritallinkirkasta ja miellyttävän raikasta. Uimme pienelle saarelle, joka oli oikeastaan keskellä peltoa oleva maatilkku. Järvi ja pelto taistelivat taustalla, ja saarelta löysimme englanninbuldogin pentuja (ainakin viisi), Koirat oli sidottu kaulapannoistaan pajuihin, ja ne olivat selkeästi hädissään. Irroitimme koiranpennut, ja päätimme uida niiden kanssa "turvaan" joltakin epämääräiseltä pahalta. Paluu-uinti sujui nähtävästi hyvin, seuraavaksi olimme palanneet laiturille, jossa kysyin puoliksi itseltäni, puoliksi pikkupojalta, että: "Eikö olekin hyvä, että saimme koiranpennut pelastettua?" Käsissäni pitelin talutushihnaa, jonka toisessa päässä ollut koiranpentu oli muuttunut keski-ikäiseksi pöhöttyneeksi ja karvaiseksi mieheksi, joka vastasi möreästi: "Joo.".

24.8.

Olin jonkin sortin seksivideon kuvauksissa, jossa kuvattiin espanjalaisia tyttöjä keikistelemässä ties missä asennoissa huoneiston keittiössä, olohuoneessa jne.
Katselin naisten maskeerausta ja huomasin yhdellä naisella pienen peniksen, aivan kuin pienillä poikavauvoilla. Ihmettelin asiaa ääneen, jolloin minulle kerottiin, että kyseessä on täysin normaali asia, joillekin tytöille kasvoi häpykummun päälle vielä pikkupippeli. Kyseessä oleva nainen oli vaalea hiuksinen, välimerellinen iho ja pulleus toi peniksineen mieleen enkelihahmot Rafaelin Sikstuksen madonna maalauksessa.

11.8.

Ukin mökillä oli ennustaja, joka kertoi kaverilleni hänen henkieläimensä ja tulin kateelliseksi, sillä ennustajalla ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoa kertoa samaa minulle. Häiriötekijät juoksuttivat ennustajaeukkoa ympäri pihamaata ja koitin koko ajan udella, milloin tulisi minun vuoroni. Mökki muuttui oudoksi ulkoilmarakennukseksi, jonka keskellä oli musta lampi. Sieltä tuli jonkin sortin lonkeroita, jotka söivät ihmisiä. Ihmettelin, miksi syyttömät joutuvat kuolemaan ja ennustaja vastasi: "Syyllisten takia tietenkin!". Vihdoinkin eukolla oli aikaa ennustaa minulle, ja hän näytti minulle neljä erilaista saraketta, jotka edustivat minun elämäni neljää eri vaihetta. Ensimmäisen kohdalla oli lammen kuva, toisen kohdalla lampi suluissa ja kaksi viimeistä olivat rauhallisia. Tämän lomakkeen pohjalta ennustaja kertoi, että todennäköisesti tulisin kuolemaan nuorena. Jos selviäisin yli 30 ikävuoden kuolisin silti hyvin todennäköisesti pian, mutta jos jostakin syystä selviäisin yli keski-iän tulisin elämään kauan.

7.7.

Punainen korkea torni, kuin Pispalan haulitorni, jossa istuimme ja söimme hampurilaisia. Syöminen tuotti ongelmia, hampurilaiset olivat niin suuria. Istuin ikkunan äärellä, ulkona oli todella tuulista ja ikkunan edessä oleva puu heilui niin kovasti, että yksi oksista oli irtoamassa. Samaisessa oksassa roikkui Irwinin näköinen mies puna-sinisessä verkkapuvussa, joka viuhtoi kovasti. Mies lähti lentoon oksan kanssa, joka leijaili sateenvarjomaisesti ylöspäin, kadoten pieneksi pisteeksi taivaalle. Muista olleeni huolissani miehen puolesta, ja tämän otteen livetessä oksasta tunsin kauhua kun hän tippui kovaa vauhtia maahan, pellon reunaan, johon kuoli. Jonkin ajan kuluttua sama mies oli kelta-valkoisessa verkkatakissa ja nousi maasta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, astellen meidän tornia kohti.